Pojat eivät ole pitkään aikaan leikkinen yhdessä. Igor vaan hyökkii Roopen kimppuun mutta Roope ei osallistu muuten kuin karkuun juoksemalla. Vähän ollut vaari sellainen toisaikainen. Ei sillä minusta näytä paha olo olevan, syökin ihan hyvin, mutta jotenkin se on ressukka. Ehkä väsyneempi kuin tässä kesällä. Näyttää kovin pikkuiselta ja turkki ei ole sulava. Vähän surullista :(. Munuaisten kunto taas vähän mietityttää. Lääkäriin mennään marraskuussa kuitenkin vasta koska ei tässä mitään akuuttia hätää ole. Tuo väsyneisyys voi olla vaan sitä normaalia iäkkään kissan moodivaihtelua mistä lääkärikin silloin kauan sitten jutteli. Eli että iäkkäillä elukoilla tulee semmoisia kolotuspäiviä, ei varsinaista hätää mutta vähän semmoista vaisumpaa.
Onneksi olen nyt saanut viettää yöt punakääryleeni viekussa :). Vähän läheistä aikaa meillekin kun tuntuu että aina vaan puuhastelen Igorin kanssa, se kun tuossa aina hilluu ja puskuttelee niin tulee sitä sitten huomioitua paljon.
Saas nähdä muuten miten Vilho pärjää Roopen lääkkeenannon kanssa. Olen pyytänyt sitä harjoittelemaan mutta on sanonut ettei tarvi, kyl hän osaa. Nyt on kahtena iltana yrittänyt antaa ja eihän siitä ole mitään tullut. Lääkkeenä on vielä se 2,5mg:nen Fortekor joka menee multa kuin vettä vaan koska se on se ilmeisesti hyvänmakuinen! Vilho pelkää avata Roopen suuta. Luulee että se puree. No ei pure! Sitten lopulta Roopelta menee hermo kun lääkkeen anto kestää ikuisuuden. Sitten se voi purra tai kynsitassuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti