Hui!
Mä uskaltauduin viemään Igorin valjaissa takapihalle. Kissa ei pelännyt ollenkaan samalla tavalla kuin Saramäentiellä. Jännitystä kuitenkin oli ilmassa kun ensin liikuttiin vain pöydän alla ja valjaat koettiin aika epämukaviksi.
Hetken kuluttua uskallettiin jo nurmikolle ja takapihan perällä olevaan ryteikköön. Siellä se otti hassuja laukkapyrähdyksiä. Valjaat olivat ikävät selvästi.
Kyllä mua pelotti koko ajan että jos Igor pelästyy jotain ja pyristelee valjaista irti. En tohtinut laittaa niitä kovin kireälle kun muutenkin homma jännitti. Lopulta se vissiin vähän pelästyikin jotain ja kirmasi täyttä laukkaa kotiovelle.
Voih, nyt on sitten dilemma. Kun selvästi poitsu tykkäsi hommasta, mutta sitten toisaalta pojan säikkyys voi kyllä aiheuttaa vaaratilanteita ja pahimmassa tapauksessa itkua ja sydänsurua. Jos vien vaan joskus harvoin.. Molempia poikia.
Kummallista miten vieraalta kissalta Igor tuntui ulkona. Mä en jotenkaan tunnistanut sitä ollenkaan siksi samaksi kaveriksi kuin täällä kotona. Ja Igge ehkä vaistosi mun jännittyneisyyden.
No, jokatapauksessa tänään sain tarjota Igorille kivan uuden elämyksen :). Roope huuteli tarhasta meille :). Se olis tietty halunnut myös mukaan.
