Illalla oli taas kissavieraita. Just kun sanoin ettei se oranssikomistus tule kuin aamupäivisin. Igorhan meinas ikkunasta läpi hypätä kun näki kissan lähestyvän. Äkkiääkkiä tarhaan semmoisella ryminällä että vierailija pelästyi karkuun.
Igor murisee. Miten se vellihousu voi murista?! Tuli vaan mieleen että sitten kun joskus Iggelle kaveria, niin ei ehkä tule olemaan niin helppoa kuin Roopen kanssa. Roope suhtautuu aina kaikkeen uuteen jotenkin niin lunkisti. Se katsoo ensin, tunnustelee mikäs juttu tää on ja vasta sitten alkaa sähistä jos tilanne tuntuu pahalta. Kuten Kassun kanssa. Monta päivää se sieti sitä, jopa nukkuivat samalla sohvalla, mutta sitten meni hermo ja piti antaa kyytiä.
Igor ei tarvi muita kavereita kuin Roopen. Roopesta se tykkää. Ne on ihan paras kissavaljakko. Roopen munuaisten on siis kestettävä vielä piiiitkään.
Eilen Roope söi hyvin ja oli muutenkin ihan normaali. Jaksan aina hehkuttaa kuinka ihanaa kun se jöröjukka tykkää nukkua mun vieressä. Kehrää ja pyytää silityksiä. Miksi vain öisin? Ei voi ymmärtää kissan aivoituksia. Paitsi jos mä olen liian tunkeileva hereillä :). Mä kyllä ehkä tunkeilen koska haluaisin vaan niin kovasti koko ajan suukotella ja nuuskutella. Öisin ei ole vaaraa etää tekisin unenpöpperössä muuta kuin vähän sormia liikutan kissanleualla ja niskassa.
