Ja nyt musta tuntuu että Igorilla on ollut tosi tylsää kun ei ole leikkikaveria. Se ei oikein jaksa innostua mistään mitä yritän sen kanssa värkkäillä. Vähän kiinnostivat eilen vesileikit kylppärissä, mutta vain tosi vähän, ei entiseen malliin.
Kun ilta koittaa kymmenen ja Roope otetaan tarhasta sisään, alkaa Igor pitää hurjaa kurnutusta ja hyppiä sekä spurttailla leikkiinkutsu mielessä. Voi että mikä pettymys kun ei se Roope ala millekään! Ihan yksin saa pantteri vouhottaa.
Liekö sen kaverin kyläily sittenkään niin hyvä juttu koska sen jälkeen mulla alkaa mielessä soida "halutaan ja tarvitaan kolmas kissa" -laulu ja mitä ilmeisimmin myös Igor laulaa samaa laulua kissankielellään.
Ei Vilho suostu. En uskalla edes varovasti kysyä. Tämä asia on puhuttu ja puitu silloin kun Igorin meille otin lähes mielivaltaisella ja yksipuolisella päätöksellä. ...dumdidum... mistä kuitenkin koitu pelkkää iloa ja rakkautta koko perheelle... dumdidum... mä olisin (ehkä) viisaampi kuin mies tässä asiassa... Silti. En voi. Ja Roopekin kun on tuommoinen vanha käpy, mitä sekin meinais? Olis ehkä tyytyväinen kun nuoriso riekkuisi keskenään eikä häiritsisi kurnutuksillaan kävyn iltarutiineita :D.
Päivystän vaan päivästä toiseen silmä tikkana teidenvarsia josko siellä olis kohtalokissa. Olen nimittäin sen Vilholle ilmoittanut että jos ikinä koskaan törmään hylättyyn kissanpentuun ni se on sitten kohtalo ja se kissa muuttaa meille. Eihän semmoista tapahdu ikinä! Silti olen kuullut että joillekin on tapahtunut ja elän toivossa ;).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti