Igor ja synttäri"rieha"

Työmatkan varrelta poimin Igorille suunnitellun 4v-lahjan eli risun mukaani. Intoa puhkuen toin sen kotiin ja synttärirapsutusten ja -jokeltelujen jälkeen otin sen yllärinä pojalle esiin.

Igorin ilme kertoo kaiken.
Kiinnostaa muuten ihan kympillä toi sun risus....

No, edes vähän jooko, äitin mieliks...

Ihan kuin sillä tässä olis ollut jo silmissä vähän innon pilkahdusta?

Tai sitten ei. No. Sitten kaivettiin kätköistä vanha mäkkäripussukka. Sitä Ipsu jaksoi hiukan haistella.

Aika väsynyt juttu tämäkin. Mä oon hei jo neljä vee!

No otetaanpa lauantaina Käsityöläismuseosta tuliaisiksi tuotu hiironen esiin. Se viihdytti ainakin sunnuntaina kaikessa lampaisuudessaan ja kissanminttuisuudessaan.

Joo-o, ehkä pientä kiinnostusta havaittavissa jälleen silmäkulmassa? Tehostin vielä hiirtä virittämällä kestohitin, valoverhon, paikoilleen.

Nuuuuusk. Joo, mä tiedän tän jutun jo.

Hyppy ylös.

Ja mukava asento.

Näissä mukavissa asennoissa ilta onkin sitten kulunut. Ensin tuossa kiipeilypuussa, sitten tarhassa, läppärin päällä ja paraikaa hyllyllä ompelutarvikelaatikoitten päällä. Ei ole paljon emon leikkiviritykset kiinnostaneet. Ilta on tosin vielä nuori ja kuuma. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, alkaa kurnutus ja ralli vasta kympiltä kun on viileää ja öistä. Ja siis sitten kun emon pitäis alkaa saada unta.

Vai onko se mirre jo niin iäkäs ettei nämä lapselliset leikit innosta? Eikö sisäkissaa pystykään pitämään aktiivisena enää aikuisena? Pentuna kissa on niin pöhkö ja villi ettei ehkä välitä vaikka saalistustoimintoja harjoitetaan vain lelujen kanssa. Sitten aikuisena se ymmärtää ettei lelun jahtaus mihinkään johda. Tylsistyykö se sitten auttamatta? Apua...