Kun ulkona sataa ja tuulee niin täysillä että sataa vaakasuorassa sitä luulisi että kissa haluaa mieluummin köllötellä sisällä lämpöisessä ja kuivassa. Juu mut ei meidän Roope. Se nakottaa vaan tarhassa omalla paikallaan eikä välitä - näytä välittävän - vaikka turkki kastuu jo ihan läpimäräksi. Hassu otus! Yötä myöten vesisateessa ja myrskyssä..
Sisään kun tulee, on kovakova nälkä ja nappaa nopsaan nakkulaa huuleen karatakseen taas kohta tarhaan töröttämään.
Mä vähän lueskelin blogsua taaksepäin viime syksyyn ja silmiin pisti ero miten Roopesta kirjoitan. Syksyllä oli kyllä niin huolta ja murhetta. Olin ihan suruissani pääseekö punatiikeri enää koskaan nauttimaan tarhailusta. Tämäkin on niin tuhannen toistoa mutta on se vaan ihana nähdä rakas mörrikkä niin elämänhaluisena ja hyvävointisena. Niin se vaan on että kun on niitä huonoja kausia, osaa näemmä sitten arvostaa oikein olan takaa niitä hyviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti