Oli oksu sängyllä. Taas. Viime viikollakin oli (jonka jälkeen pesin päiväpeiton. Nyt en pese, ollaan läikikkäällä). Niissä molemmissa oli minusta karva pääosassa. Ei varsinaisia nakkeja, mutta karvaisia kasoja.
Oli mitä oli, en ole huolissani, sillä Roope on taas virkeämpi kuin aikoihin. Se on taas viihtynyt pitempiä aikoja seurassa ja ulkoilu on supertärkeää. Niin tärkeää, että kurkusta on jo monesti kuulunut tuttua hoputusjodlausta kun tarhan ovi ei aukea tarpeeksi nopeasti.
Huomasin eilen että Roope myös nukkuu tarhassa. Niillä mun tekemillä styroxfleece-alustoilla on mukava ottaa päikkäriä ulkoilmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti