Ei se Roope kauaa siinä sohvankarmilla köllötellyt. Kohta halusi uudestaan ulos ja vielä vähän mätkittiin Igorinkin kanssa. Alkuyöksi meni saunaan ja jossain vaiheessa oli kömpinyt viekkuun.
Aamulla se oli oikein oma itsensä. Heräsi vähän ennen mua, kävi vessassa ja sitten kuulin kun nakertelin illalla pöydälle jääneet raksurippeet. Siellä se odotteli sitten saavansa lisää mokkoa. Nyt veteli hyvällä ruokahalulla kupillisen omia Hill'sejään ja tassillisen maitoa.
Ei sillä oikeasti voi asiat ihan hullusti olla tuon iltaisen riekunnan perusteella, eihän? Kissa on kyllä toisaalta sitkeä elukka eikä hevin näytä asioiden huonoa tolaa. Välillä tuntuu että Roope repii noita ilakointispurttejaan ihan sisulla että "periksi en anna tälle huonolle ololle vaan haluan olla taviskissa". Ei voi tietää. Mutta selvästikään se ei ole luovuttamassa vielä mitään.
Nyt peukut kattoon että illalla mua odottaa siellä kotona Roope ilman aavistuksia huonosta olosta!
Igor ei olisi halunnut päästää mua lähtemään aamulla. Se kiehnää ja kehrää siinä pyykkitelineellä enkä mä voi muuta kuin silittää, silittää ja möyhentää. Se on ihana! Ja sitten aika vaan kuluu ja kohta saan taas juosta tukka putkella jumpalle.
Ihme viehätys muuten siinä kiikkerässä pyykkitelineessä. Se on tykännyt lekotella ja käyskennellä siinä ihan siitä asti kun meille tuli. Varpaat harallaan se yrittää tasapainotella ohuiden pinnojen päällä ja välillä se molskahtaakin mahalleen alas. Ja silti se vaan on niin kivaa. Siinä on ainoa varjopuoli se, että puhtaat vaatteet on aina kuorrutettu kissankarvoilla. Kissaturkisvaatteita meillä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti