Lisää Roopesta nuorena

Nyt on Roopen silmät olleet ihan identtiset jo kaksi päivää. Hmm.. aivot korjaavat itse itseään, ehkä niin on tapahtunut? Sieltä lääkäristä sanottiin, että seuraile pari päivää josko menis itsellään ohi. Menihän se. Joskus ennenkin, jollekin muullekin on siis selvästi näin sattunut.

Nyt mennään siis taas ihan hyvällä meiningillä, vailla konkreettista murheen aihetta.

Heräsin muuten aamuyöstä. Joku rouskutteli raksuja alakerrassa. Se ei ollut Igor koska Igge nukkui mun jaloissa. Roope se siellä haki Igoria varten piilotetut raksut listojen päältä. Senkin varas :). Ne raksut eivät nyt sitten olleet munuaisraksuja, mutta en kanna murhetta. Onhan sille tässä ihan lääkärin määräyksestä syötetty muuta nakkulaa ja lisäksi on ihan lupa välillä antaa taviskissanruokaa.

*******************

Tässä lisää Roopen nuoruuskuvia. Voi taivas miten hoikka se poika on ollut! Niin sluiba! Missä on se maharöllykkä?!

Raidatkin olivat ennen jotenkin paremmin esillä kun turkki meni siististi kylkiä pitkin eikä ollut silleen avoin ja karvainen kuin nykyisin.
Valjasulkoilusta johtuen Roope oli sellainen hurja huutajapoika. Se oli noin tunnin hiljaa sisälle tultua ja sitten alkoi konsertointi ja oven raavinta. Yksiössä se oli kohtuu rasittavaa.. Muistan joskus keskellä yötä teipanneeni Roopen suuta maalarinteipillä... Ihan järkkyä, mutta sitä alkoi olla aika loppu kun ei koskaan saanut nukkua.
Kolme vuotta me silti ulkoiltiin ihan päivittäin. Roope myös kulki kopassaan mun pyöräntarkalla kun mentiin kotikotiin äidin pihalle ulkoilemaan. Se oli ihan näppärää, toimi Roopen kanssa kun se on sellainen lunkki ja pellepeloton.

Mua harmittaa ihan hirveästi etten ottanut Roopelle kaveria jo silloin kun se oli pentu! Mietin sitä niin että kun olen köyhä opiskelija, ei ole varaa. Sehän oli taivaantosi. Mutta kyllä ne rahat olisi järjestyneet vaikka mistä turhanpäiväisestä karsien mitä kuitenkin tuli harrastettua. Nyt kun olen elänyt kahden katin kanssa yhtaikaa, olen vakaasti sitä mieltä että kissoja tulee omistaa aina vähintään parillinen määrä. Varsinkin tuommoiselle sisäkissille kaveri tuo uskomattoman paljon virikettä. Sellaista se Bobbe olisi sinne yksiöön todellakin tarvinnut... Ei sillä muuten ollut edes kiipeilypuuta ennen kuin kuusivuotiaana.
Roope on ollut sellainen harjoituskissa. Roopen ottaessani ei ollut internetin ihmeellistä maailmaa infosivuineen ja keskustelupalstoineen. Oli vain muutama hassu kissakirja kirjastosta joissa lähinnä kuvailtiin kissarotuja ja kerrottiin että kissa tarvitsee kantokopan, harjan, oman ruokakupin ja viltin ja että se syö kissanruokaa. Ei noilla eväillä vielä kissuutta tunneta eikä pysty hoitamaan eläintä optimaalisimmalla tavalla.

Roope söi marketin kuivaruokaa alkuvuodet. Sitten kävin kissanäyttelyssä ja ostin tuliaiseksi eläinkaupan raksuja. Siitä lähtien ostelin niitä hemmottelumielessä ymmärtämättä yhtään mikä niitten ero markettiraksuihin on. Märkäruuasta Roope ei välittänyt ennen kuin nyt. Ja nyt kyllä on valikoimakin paljon parempi. Voi kun olisi Almonatureja tai vaikka edes Gourmetperlejä ollut silloin kun Roope vielä saattoi syödä mitä vaan. Olisi sillekin ollut kiva antaa muuta kuin kuivaruokia. Ehkä olisi munuaisetkin vielä paremmassa hapessa..?
Näistä nuoruusvuosista tuntuu olevan ikuisuus aikaa. Yksityiskohtia jäänyt unholaan. Tuossa tuo punatiikeri on kulkenut mukana kaikki nämä vuodet. Olisi kiva kertoilla kuulumisia sinne Mynämäkeen Roopen alkuperheelle, että ihan hyvään kotiin se Roope päätyi vaikka toista pelkäsivät :).

Sillon muuten kun Roopen otin, en kehdannut olla kissahörhö kuten nyt. Se olisi ollut kamalan noloa. Nyt sillä ei ole enää väliä mitä mun kissahupsutuksista ajatellaan :).