Igor meillä tänään 3 vuotta

Tänään on kulunut tasan kolme vuotta siitä kun siskon kanssa haettiin pikkuinen musta kissa meille Espoon Ikean parkkikselta :).
Se oli perjantai päivä. Otin sen vapaaksi suurta tapahtumaa varten. Käytiin ensin aamulla jumpassa siskon kanssa ja sitten lähdettiin ajelemaan Espooseen. Ikea-reissu meni ihan häneksi kun mielessä pyöri vain päivän suuri tapahtuma.

Igor oli kotihoidossa jossain Helsingissä. Ja koska en tunne kaupunkia ainakaan siinä määrin että haluaisin siellä autolla sompailla ja etsiä tiettyä osoitetta, sovitiin Igoria hoitaneen tytsin kanssa että treffataan Espoon Ikealla.

Siellä parkkiksella siirrettiin kopasta toiseen pikkriikkinen pelokas mytty. Voi reppana se ei ymmärtänyt yhtään mitä tapahtuu ja miksi, pelkäsi vaan ihan kuollakseen :(.

Ikea-ostoksia oli tullut tehtyä kuitenkin sen verran paljon (auto on tosi pieni! gröhöm.. ) ettei koppa mahtunut muualle kuin siskon syliin vänkärin paikalle. Siellä se pikkuinen kyyhötti hiirenhiljaa koko matkan kotiin (oli muuten ensimmäinen ja viimeinen hiljainen automatka!). Jossain vaiheessa kopan ristikon välistä tuli pieni tassu mun reidelle :). Mä olin yhtä hymyä koko matkan.

Sehän oli selvä sika säkissä. Kyllä mä sen tiedostin. Mutta kun hommaan oli lähdetty, se piti viedä kunnialla loppuun asti.

Kotona odotti Vilho ja pahaa-aavistamaton Roope. Oli se jännä päästää katti kopasta ulos! "Tuollainen sieltä sitten tuli!" Ja alkaa tutustua kaveriin. Vaikka Iippu on niin säikky ja pelokas, ei mitään pelkoa esiintynty kopasta pääsyn jälkeen. Se lähti heti muinakissoina tutustumaan kotiinsa. Se ei välittänyt pätkääkään edes puolen metrin päässä seuraavasta pörreähäntäisestä isosta kissasta:
Roope ei kyllä ollut ollenkaan aggressiivinen. Ei murinaa eikä sähinää, vain uteliaisuutta ja varovaisuutta. Ei siis ollut mitään pelättävääkään pikkuisella.

Mä aloin ihan itkeä kun tuota pientä mustaa silkkiturkkia sai silittää mielin määrin ja se puski takaisin ja kehräsi ja kurnutti ja jäi syliin ja oli täydellinen :D. Se poika kehräsi meidän molempien sydämiin ensimmäisenä iltanaan ihan täysillä.

Seuraavana päivänä kävi Igor lipomassa jätskijämät kulhoista :). Tämmöistä se ei ole koskaan sen jälkeen tehnyt.Roopella meni puoli vuotta sulattaa 10v lahjaksi saamansa veikka. Kärhämöintiä ei esiintynyt, mutta Roope eristäytyi ja erkaantui meistä. Se ei enää tullut syliin katsomaan telkkua eikä sänkyyn omalle paikalleen. Se oli niin surullista :(. Vasta heinäkuussa se tuli ekaa kertaa sänkyyn mun viereen - se oli ihana hetki! Ja pikkuhiljaa veikan läsnäolo jossain läheisyydessä ei enää häirinnyt. Kaveri olisi pitänyt ottaa sille jo kauan sitten...