...sanoi tänä aamuna Roope kun emo oli nukkunut puoli tuntia lisää kellonsoiton jälkeen. Vettä oli armon herra odottanut sen puoli tuntia kylppärin ovella.
Se voi hyvin! Sillä ei ole hätää.
Tästä taas opin, että omiin vaistoihin pitää vaan noitten elukoitten kanssa luottaa. Kyllä sen vaan näkee kun asiat eivät ole hyvällä tolalla, tavallista vanhan kissan päiväkohtaista vointivaihtelua. Taas saatiin apu lääkäriltä. Ihan turhan kauan tosin nytkin poika joutui huonoa oloa potemaan kun emo vaan luuli olon johtuvan munuaisista ja toisaalta toivoi sen olevan jotain ohimenevää.
Laitoin Tarjalle kuulumiset meilillä. Ehkä sitä kiinnostaa.. jos ehtii meileihin paneutua. Eläinlääkärit ovat nousseet omien kokemusteni myötä suuren kunnioituksen kohteeksi. Osaavat parantaa noita puhumattomia ja tutkimuksiin vastentahtoisesti osallistuvia viiksekkäitä! Jo monta kertaa ollaan saatu apua ja helpotusta.
2 kommenttia:
Hienoa, että olette löytäneet hyvän eläinlääkärin. :)
Omat kokemukset eivät ole aina olleet niin hyviä. Esimerkiksi toisen kissan kohdallamme sain itse pyytää hammaskiven puhdistusta, vaikka eläinlääkäri ei pitänyt sitä tarpeellisena kertaakaan kissa kuuden ekan elinvuoden aikana. Oli sellainen olo, että kaikki ollut hyvin, eikä sitten lopulta ollutkaan. 2 hammasta lähti poistoon parodontiitin takia. Jouduttiin menemään hammasspesialistille toiseen kaupunkiin, mutta sieltä saatiin onneksi erinomaista hoitoa.
Hyviä vointeja sinne kaikille! <3
Taina: Kiitos, samoin :)
Kyllä sitä saa tosiaan elukan omistaja olla tosi valppaana ja muistaa kertoa kaikki mahdollinen lääkärille tutkimuksien avuksi. Eikä ainakaan haittaa yhtään että tuntee myös itse kissan eläimenä ja vähän sen tavallisimmista vaivoista.
Lähetä kommentti