Kurnutusta

Igor oli aamulla ihan mahdottoman hellyydenkipeä. Ei halunnut ulos, vaan halusi kulkea mun pohkeessa kiinni ja aina kun pysähdyin, heittäytyi silakkaturkki jalkoihini selälleen kemottamaan ja kehräämään "rapsutuksia mulle tänne". Hassu takiainen :).

Roope on tarhaillut urakalla. Huonovointisuutta ei ole ollenkaan näkösällä. Eilen tosin oli sitten masu semilötkö. Attapektittomuus ja Hill'sit taitavat olla syynä. Tämä taas todistaisi sen että munuaisruuat eivät sovi enää herran masulle. Nyt annan pari päivää pelkkää Intestinalia. Attapektiin en turvaudu. Testaan josko masu kiinteytyisi pelkillä masuraksuilla. Sitten testaan taas osittaista munuaisruokavaliota ja jos taas menee masu sekaisin, on lötköyden syy aika ilmeinen.

Takaraivossa jyskyttää että myrkytän kissaani kun en syötä sille munuaisia tukevaa ruokaa. Jyskyttää, vaikka lääkäri ne masuraksut on määrännyt ja vahvistanut mun ehdotuksen, että jos paha olo tulee munuaisruuista, annan sitten just sitä millä olo pysyy hyvänä. Kauankohan ne munuaiset kestävät väärää ruokaa..?

No, se on samanlainen kysymys kuin että kauan on elinaikaa vaikka syöttäisi munuaisia tukevaa ruokaa. Kumpaankaan ei voi kukaan vastata. Kroonisesti sairaan elukan kanssa pitää jokatapauksessa elää päivä kerrallaan ja hoitaa sitä tilanteen mukaan.
Kyllä kuitenkin kevyemmällä mielellä katson nyt hyvävointista Roopea vaikka tiedän ettei sen sairautta pysty hoitamaan optimaalisimmalla tavalla.

Paljon olen lukenut munuaisvikaisten kissojen elosta. Yhdessäkään tarinassa ei ole ollut tämmöistä ettei kissa enää pystyisi syömään munuaisruokia ilmeisen allergian takia. Taviskissan ruokaa on syötetty vain siksi ettei munuaisruuat ole maistuneet. Meillä ne kyllä vielä maistuisivat vaan ei masu kestä. Jokainen kissa on saman sairauden kanssa oma tapauksensa. Ennustettavuus nolla.