Lauantaina tuli taas huono olo :(.
Annoin pojalle Renal Specialeja vähäsen iltapalaksi, johtuisko olo siitä.. tai sitten ei.
Eilen Roope oli tosi väsynyt eikä tainnut tarhassakaan käydä kuin vasta ihan illalla. Tänä aamuna tosin meni sinne eikä pois meinannut saada.
Yön nukkui saunassa ja kun aamulla nousin sängystä ja menin kylppäriin, siellä se lauteilla istui ja maukaisi mut nähdessään. Outoa. Oli hereillä muttei tullut vastaan :(. Alkuoutouden jälkeen aamutoimet tehtiin kyllä normaalissa tahdissa.
Igor on ollut superpuuhakkaana. Ihan itsekseenkin leikkinyt Ikeasta ostamillani kuusenkoristeilla. Rapinaputki on edelleen hitti. Ja valoverho.
Mulla on autossa kiva pahvilaatikko tänään viemiseksi pojalle. Saa vähän uutta virikettä ja hajua.
Eilen meni vähän kanasuikaleita roskiin. Eka kerta kun niitä roskiin nakkelen. Ne oli ilmeisesti myrkytetty kissansyömäkelvottomiksi. Niin käy kaikille Iksun safkoille ajan kanssa. Ne kelpaavat sitten taas tauon jälkeen. Voi vitsin armon kissaherrat! Ja voi vitsin palvelija joka mitä nöyrimmin poukkoilee kissa-ailahtelujen mukana.
Mutta toisaalta just tätä rakastan kissoissa. Divine creatures :D. Ne ovat elukoita joiden palvelija sitoudun olemaan. Kissaa ei kuulu alistaa. Saa paapoa, lässyttää, hemmotella, tanssia maukaisujen tahdissa ja silti se kissa ei mene piloille. Kissaa ei voi kouluttaa. Tai ehkä joku voi ja yrittää mutta mun mielestä se ei kuulu kissuuteen. Koiran kanssa pitäisi olla jämy ja se menis piloille liian hempeässä otteessa. Näin olen kuullut ja ymmärtänyt.
Ja kissa tykkää kun se oikeasti tykkää eikä vain miellyttääkseen. Igor nyt on vähän helpponakki mutta arvokkain palaute on hetki kun Roope armollisesti ojentaa kaulaansa autuas ilme kasvoillaan ja ottaa kehräten vastaan lisää rapsutuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti