Vaarirakkaani on ollut melkein oma itsensä tänään ja eilen. Raksuja on pupeltanut viikset tutisten jo 1,5 desiä ja tarhaan pyytänyt - siellä se parhaillaankin patsastelee, ihan ylähyllylle on hypännyt! Välillä se kyyhöttää siinä kyykkyasennossa.. mutta ei koko aikaa.
Toivoa ei totta tosiaan kuulu eikä saa heittää! Huonoja päiviä seurasi sittenkin hyviä eli ollaan elämänkipinässä edelleen tukevasti kiinni :D.
Iloitsen nyt täysillä ja otan kaiken irti paremmasta olosta. Rutistan vastahakoisesti rutistettavan punatiikerin ruttuun :P.
Ostin äsken eläinlääkäriltä Walthamin Renal Special -pikkupussin testiin. On joku uutuuspussi jonka sisällössä on paneuduttu etenkin maistuvuuteen. Juu, sen kyllä huomasi! Herkkurouskuja toi emo pojalleen.
Nyt palaan valoverhotemmellykseen nuoremman villahousun seuraksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti