Eilinen ilta meni sitten ihan normaalin kissan iltana. Bobo söi, juoksi tarhan ja ruokapöydän väliä villahousut tutisten monta kertaa. Miksi sen muuten pitää aina juosta joka paikkaan? Se menee varmaan mahdollisesti vaanivaa Igoria karkuun varmuuden vuoksi?
Painimatsit ja takaa-ajotkin otettiin pikkuveikan kanssa. Jolkottaisko munuaiseton kissa tolleen kaverinsa seurana? Don't think so.
Nukahdin sohvalle ja kun heräsin, olin saanut punatiikerin rinnan päälle. Siinä se nojaili mun rinnalla lepäävään käteen tyytyväisenä ja näytti miniatyyritiikeriltä :D. Millään en olis raaskinut nousta siitä sänkyyn nukkumaan.
Illalla sitten se lääkäri. Yritin aamulla kertoa pojalle et nyt kandeis syödä reilusti koska menee monta tuntia seuraavaan ruoka-aikaan. Kupillisen rouskutti. Tarha olisi kiinnostanut nakkuloita enemmän.
Onneksi sitä sentään sydäntä puristava huolivanne helpottaa heti kun silmät näkee toisella olevan hyvä olla. Murhe sulaa tehokkaasti niihin määrätietoisesti, omanarvontuntevasti ja komentavasti tuijottaviin silmiin ja käskevään naukaisuun :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti