Huutoa ja kiipeilyä

Loma ei meinaa ainakaan pitkään nukkumista kun asustaa samoissa neliöissä kissa-Roopen kanssa. Oujee. Neljän maissa se huuto alkaa. Se hiljenee hetkeksi kun avaa tarhan oven, mutta jatkuu kohta uudestaan eikä lopu ennen kuin todella herään ja menen herraa alakertaan palvelemaan. Sitten vaari menee silmät sirrillään torkahtelemaan alatarhaan. Voi saamari!

On tämäkin, ei tiedä itkiskö vai nauraisko kun tosiasia on että me valvotaan jokaikinen aamu kissan huutoa kuunnellessa.

Eikä sillä kissalla ole mikään hätänä. Se on ihan virkeä. Touhuilee, villeilee ja syö oikein hyvin. Miksi se huutaa? Haluaa vaan palvelua?

Ja miksei Igor voi ärsyyntyä toisen kailotuksesta ja mennä vähän kaveria ojentamaan?! Ei, Igor nukkuu kääryleenä täysin häiriintymättömän oloisena. Miten se voi?!

Siinä missä Roope huutaa, Igor kiipeilee. Tässä parit taidonnäytteet. Mihin se kissa hyppäsi?
Ahaa, tuuletusikkunan päälle! Noniin, pitäähän ne tiivisteet toki repiä myös sieltä yläreunasta. Ymmärrän.

Ja tämä työhuoneeseen asennettu ompelutarvikehyllyhän on Igoria varten. Tietenkin. Mä en muuten nyt todellakaan voi laittaa hyllylle kahta laatikkoa enempää. Poraamme yläpuolelle toisen hyllyn että saan sinne sitten lisää laatikoita. Ai miten niin kissan ehdoilla :D. Noku toinen tykkää ni pitää hänellä olla oma hyllytila.

" Tulit sitte siihen kuvailemaan"