Ei kyllä uskoisi että tällä pikkuisella ei ole ollut emoa ensimmäisen elinkuukautensa jälkeen. Että se on kadulla elänyt, sieltä siskon kanssa turvaan poimittu. Igor on nimittäin mahdottoman ihmisrakas. Ei pelkää kosketusta, päinvastoin lähtee aina hurja kehruumoottori käyntiin kun vähän silkkiturkkia hipaisee. Aina tämä on puskuttamassa ja vastaamassa saamaansa hellyyteen. Musta ihan oikeesti se sanoo mulle monta kertaa päivässä "rrrrakastan sinuu hurjasti" :D. Ikinä koskaan ei ole ketään purrut eikä raapinut. Ihan mieletön tapaus!
Kuka sen opetti kotikissan tavoille? Sijoitusperheen vanhemmat kissat? Vai olikohan Igorin äiti jonkun kotikissa joka sai ei-toivotut pennut jotka sitten tuupattiin ylimääräisinä harmeina kadulle?
Säikky Igor on, mikä minusta kertoo sen taustasta. Igor saattaa pelästyä välillä ihan kummallisia juttuja. Eikä se ole alkuajoista yhtään rentoutunut vaikkei meillä ole koskaan mitään pahaa hälle sattunut.
Monien sattumien summana tämä Itse Hellyys asuu nyt meillä. Olen vielä kahden ja puolen vuodenkin jälkeen melkein päivittäin ihan onnesta sekaisin että just minä olen Iipun ihmisemo :D.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti