tiistai 15. heinäkuuta 2008

Iines Ankka... tai Kissa

Meidän perheen ainoa kissanainen. Pikkiriikkinen miniatyyrikissa, Iines alias Nasu. Iines on siis Heikin seuraneiti ja asustaa siskon luona.

Iines on suunnilleen kolmevuotias. Tarkkaa ikää ei tiiä erkkikään, koska kuten Heikki, myös Iines on lyhyen elämänsä aikana ehtinyt olla kiertolainen. (Mikä fiddu ihmisiä vaivaa kun eivät sitoudu ottamiinsa elukoihin?! Ei kaikille voi tulla allergiaa!)
Iines on keikkupylly, hurjan puuhakas ja helppo viihdytettävä. Sen saa riehaantumaan niin helposti! Hauskaa kissahuvia! Paljon se on kyllä rauhoittunut pentuajoista. Ekoina kuukausina kun siihen tutustui, ei voinut varmaksi sanoa nukkuuko se ollenkaan, saako se luomia kiinni :).
Iines rakastaa naisellisesti lihaa. Joskus se jopa murisi kun sai liha-annoksensa "mun lihoihin ette koske". Broiskun siipeä, heppaa, possua, hirvasta, maksaa, mitä vaan, kyl Iines mupeltaa. Ei oo vissiin muutenkaan kovin ranttu tämä neito. Kupeet alkavat helposti pullottaa jos ei vähän vahdi annoskokoja.
Mirkku ei aluksi oikein ymmärtänyt ihmiskosketusta tai läheisyyttä. Epäilen että neito on viety pois emoltaan liian varhain ja ihmiskontaktitkin jääneet vähän vähälle porkkanahäntäaikoina. Aggressiivinen Nasukka ei kuitenkaan ole koskaan ollut! Nykyisin neito on tavattu monesti erään miehisen rintakehän päältä makoilemasta ja rapsutuksia vastaanottamassa. Eli kyllä etäisempikin kisu voi ihmisläheistyä kun vaan kärsivällisesti antaa huomiota, hoivaa ja mahdollisuuksia tulla hellitäväksi.
Rakas pikku kilppari!

Ei kommentteja: