Kohta saattaa tulla punaraidalliset rukkaset. Määää haluuuun nukkuuuuuu! Tänään taas neljän jälkeen Roope avasi ääntään. Kuuntelin/kuuntelimme sitä hetken=ikuisuuden toivoen että punatiikeri lannistuisi. Vaan ei. Oli mun noustava antamaan vettä ja avaamaan tarha. Ja eikun kohta uudestaan. 5.20 soi kello jodlauksen säestämänä ja nousin. Suihkussa sain käydä mutten olis saanut laittaa vaatteita päälle, siihen meni jo liikaa aikaa. Herra komensi määrätietoisesti pöydällä nakkuloita antamaan.
Olenko mä huono kissaemo kun alkaa hermo kiristyä aamuyön moukumista kuunnellessa? Mitä tälle voi tehdä? 12v ollaan asuttu yhdessä ja joka armas kesä tätä huutoa on kuunneltu (paitsi edellisvuonna kun munuaisvika oli piilevänä ja hoitamattomana ja viime vuonna kun hampaat vaivasivat). Melkein sitä jo odottaa syksyä ja pimeitä aamuja jos kissaköriläskin malttais nukkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti