Roopen oleminen on ollut nyt toissaviikonlopusta asti ihan tavallisen kissan oloa. Ei mistään huomaisi munuaisissa olevan häikkää. Kaunis, iso kissa. Möllöttäjä, vaativa komentaja, oman arvonsa tunteva armon herra :). Voi että kuinka rakastankaan sitä punapigmenttiturkkikasaa!
Ihottuma ei ole pahentunut eikä Roope ole kaljuja kohtiaan jyrsinyt. Etutassua välillä nuolee, mutta siinä olikin vielä ihan rupea jäljellä. Alavatsa näyttää siistiltä ja paikka ei ole enää kalju vaan untuvan peitossa. Ehkä se menis ohi? Uskalsin itselääkitä ohuesti Bebanthenilla. En usko siitä haittaakaan olevan.
Jokatapauksessa mennään munuaiskontrolliin tässä kohtapuoliin, niin sitten saan ihiksenkin näytettyä.
Musta tuntuu että Igorilla on vähän tylsää nyt. Olenkohan ollut laiska leikittäjä? Olen yrittänyt seurustella hänen kanssaan, mutta hän ei ole ollut oikein innostunut samoista vanhoista jutuista. Onhan se jo aikuinen katti, ei ihme jos ei jokainen rasahdus saa enää villiksi. (Tai ei Igor ole koskaan ollut ihan pienestä innostuva, aina saanut vähän lämmitellä).
Tai sitten Igor odottaa vaan koska Roope leikkisi. Igge tarveis niin kovasti ikäistään seuraa edelleen..
